Jäsensivut‎ > ‎

Seppo Ruotsalainen

ELÄKERINTAMALLA TAPAHTUU

Helsingin Sanomien taloustoimittajan Tuomo Pietiläisen kirjoitukset HS:ssä 14 ja 15 syyskuuta otsikoilla
”Eläkerahan kytkennät julki”ja
"Kenen palveluksessa Finanssivalvonta on?”
ovat tärkeitä siksi, että ne avaavat ovia eläkeläisväestölle ja koko kansalle niistä reiteistä ja kytkennöistä, jotka yhdistävät eläkeyhtiöitä talouselämään ja taloudellisen voiton tavoitteluun.
Suomen liittyessä vuonna 1995 EU:hun (Ey:hyn) väännettiin melko pitkään kättä siitä, että Suomen työeläkejärjestelmää ei haluttu hyväksyä osaksi EU:n sosiaalipoliittista ”koria”. Nihkeää asennetta perusteltiin sillä, että Suomen työeläkejärjestelmä ei ole sosiaalipolitiikkaa vaan se on enemmänkin talouspolitiikkaa. Työeläkejärjestelmän hyväksyntä tapahtui lopulta, mutta kokemus on sittemmin osoittanut, että sosiaalinen puoli eli dimensio on siinä saanut väistyä yhä enemmän syrjään ja talouspolitiikka on alkanut korostuneesti säädellä eläkejärjestelmän sisältöä.

Eläkeyhtiöiden ja yritysten kytkennät

Tuomo Pietiläinen tuo kirjoituksessaan (14.9.-16) esiin sen, että eläkeyhtiöt kilpailevat keskenään yritysasiakkaista. Nämä yhtiöiden ja yritysten väliset sopimukset tapahtuvat pitkälle salassa. Samalla paljastuu, että eläkeyhtiöt käyttävät satoja miljoonia euroja julkisia varoja eli työntekijöiden ja työnantajien kokoamia eläkevaroja yritysten ”voiteluun” saadakseen nämä yritykset ja niiden työntekijät asiakkaikseen.

Suuryritysten kilpailukykyä kohotetaan

Edellä mainituilla keskinäisillä sopimuksilla kohotetaan erityisesti suuryritysten kilpailukykyä. Samalla erityisesti suurten eläkeyhtiöiden (kuten Varma ja Ilmarinen) tuotto-odotukset eli voitot kohoavat siksi, että menestyvät teollisuus- ym. jäsenyritykset tuottavat niille korkeampia työeläkemaksuja. Kiihkeä kilpailu on menossa sekä eläkeyhtiöiden että yritysten ja tuotantolaitosten kesken. Näin sinetöityy eläkeyhtiöiden ja reaalitalouden yritysten taloudellinen ja ensisijaisesti voittoa tavoitteleva luonne. Kielteinen puoli asiassa on, että eläkeläisten etujen (eläkkeiden) puolustaminen on vaarassa jäädä toissijaiseen asemaan (vaikka sen pitäisi tietysti olla eläkejärjestelmän ensisijainen tehtävä).

Talouskasvun maailmanlaajuinen hidastuminen

Edellä sanottuun liittyy lähes maailmanlaajuinen talouskasvun hidastuminen. Länsimaiden talouskehitys on ollut vuosia lähinnä keskuspankkien elvytyksen varassa kuten Nordean konsernijohtaja Casper von Koskull toteaa (HS 12.9.). Tähän liittyy myös taloudellisen voittotason laskusuuntaus, jonka torjumiseksi omistajat pyrkivät voittotason kohottamiseen. Tämä tapahtuu palkkoja ja eläkkeitä alas painamalla mikä puolestaan johtaa kulutuskysynnän ja ostovoiman heikkenemiseen ja sitä tietä mm. viennin tyrehtymiseen. Tuloksena on pikemminkin talouskriisin syveneminen kuin elpyminen.

Fivan outo asenne

Edellä todettu liittyy eläkeasioihin siten, että erilaiset työeläkeyhtiöiden ja asiakasyritysten keskinäiskytkennät, asiakashyvitykset, työhyvinvointirahoitus, kiinteistö- ja osakekaupat ja miljoonien eurojen lainasopimukset ovat eräs yhä keskeisemmäksi muuttunut keino yritysten voittotason ja sitä tietä eläkeyhtiöiden tuottotason kohottamiseksi. Niistä on tullut niin olennainen osa järjestelmää ettei niistä katsota voitavan luopua eikä edes niiden avoimuutta haluta lisätä epäkohtien paljastumisen pelossa.
Helsingin hallinto-oikeus on äskettäin määrännyt julkistamaan eläkeyhtiöiden ”isot ja poikkeukselliset liiketoimet”. Samalla näyttää kuitenkin siltä, että noiden edellä mainittujen keskinäiskytkentöjen valvonnasta vastaava Finanssivalvonta (Fiva) valittaa mainitusta Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen estääkseen työeläkeyhtiöiden ja asiakasyritysten välisten liiketoimien julkistamisen. Outoa tässä on, että valvova viranomainen (Fiva) asettuu peittelemään valvottaviensa kyseenalaisia liiketoimia. Menettely vaikuttaa terveen järjen ja oikeustajun vastaiselta.

 Taitettu indeksi

Tuo sama järjenvastainen käytäntö on kytketty nykyiseen työeläkejärjestelmään niin sanotun taitetun indeksin muodossa. Järjen ja tunteen vastaista on, että eläkkeensaaja köyhtyy ikääntyessään samalla kun hänen hoito-, lääke- ja muut menonsa lisääntyvät. Miten niin köyhtyy? Seuraavalla tavalla:
Kun nykyinen työeläkejärjestelmä toteutettiin 1960-luvun alussa, luvattiin lakisääteisesti, että työeläkkeiden koko ja kehitys sidotaan tiiviisti eli sata prosenttisesti työansioiden kehitykseen. Lupauksesta lipsuttiin vuonna 1977, jolloin siirryttiin ”puoliväli-indeksiin” (50/50) eli puoliksi palkka- ja puoliksi hintakehityksen mukaiseen eläketarkistukseen. Vuonna 1996 siirryttiin ”taitettuun indeksiin”, jossa palkkojen muutoksen paino eläkkeeseen on enää 20 ja hintojen 80 prosenttia. Tämän seurauksena sama työeläke, joka vuonna 1996 oli 60 prosenttia työpalkasta on nykyisin vain 46-47 prosenttia tuosta vastaavasta työstä maksettavasta palkasta.

Suomen Senioriliike ry/L Sihvo 08.07.2015

Piirros kertoo miten huonosti työeläkkeiden kehitys seuraa yleistä palkkatasoa nykyisen työeläkeindeksin(taitettu indeksi) ansiosta. Vuodesta 1995 vuoteen 2015 palkat ovat nousseet noin 90 % eli lähes kaksinkertaistuneet, mutta työeläkkeet ainoastaan puolet tästä. Vertailun vuoksi mainittakoon,että tulotason yläpäässä kansanedustajien palkkakehitys samana aikana on ollut yli 130 % ja yritysjohtajien mieluummin yli 200%.

Tuossakaan eli edes taitetun indeksin mukaisessa ”lupauksessa” ei ole pysytty, vaan vuonna 2015 siirryttiin eläkejäädytykseen, jonka seurauksena työeläkkeet pysyvät vuonna 2016 nipin napin 0-tasolla. Kansaneläke on jo negatiivisen hintakehityksen seurauksena pienentynyt 0.4 prosenttia miinuksen puolelle. Sama miinuksen puolelle menevä kehitys odottaa työeläkkeitä jos nykyinen kehitys jatkuu.

On aika palauttaa ansiotasoindeksi

Nyt kun työeläkkeet ovat 80 prosentin hintalaahuksen ja eläkejäädytyksen myötä vajoamassa miinusmerkkisiksi on korkea aika palata hintaindeksistä alkuperäiseen ansiotasoindeksiin eläkkeitä vuosittain tarkistettaessa. Puolueisiin sitoutumaton Suomen Senioriliike (SSL) saattoi syyskuussa 2015 liikkeelle Kansalaisaloitteen tämän mainitun tavoitteen toteuttamiseksi. Aloitteen tuki-ilmoitusten keruuajan päättyessä maaliskuussa 2016 ilmoituksia on virallisesti suoritetun tarkistuksen mukaan kertynyt 84 820. Kansalaisaloite tulee Eduskunnan käsiteltäväksi lähikuukausien aikana.   

Vastustus tulee olemaan kova

Palkkaindeksiin siirtymisen vastustus tulee olemaan kivikovaa. Syynä on se, että ”taitetun indeksin” avulla eläkeläisten eläkkeistä ”säästetyt” eläkevarat siirretään työeläkeyhtiöiden käyttöön ja sitä tietä yritysten kilpailukyvyn parantamisyrityksiin. Myöskään maan hallituksella ei ole tällä hetkellä aikomusta hyväksyä lähes 85 000:n kannattajan allekirjoittamaa Kansalaisaloitetta. Kaikki eduskuntapuolueet oikealta vasemmalle ovat sisäisesti jakautuneita tämän kysymyksen suhteen.

Todellinen voima on 1.5 miljoonassa eläkeläisessä

Taitetun indeksin korvaamista ansiotasoindeksillä vaativan kansalaisaloitteen ratkaisunhetket ovat käsillä silloin (ehkä tulevan vuodenvaihteen tienoilla) kun kansanedustajat äänestävät asiasta. Todellinen taustalla vaikuttava voima olemme kuitenkin me 1.5 miljoonaa eläkeläistä – jos niin haluamme. Edessä olevan ratkaisun avainhenkilöt eli kansanedustajat eivät voi olla ottamatta huomioon meidän vaaleissa edustamaamme äänivaltaa. Kansanedustajien on mietittävä, onko heillä varaa suututtaa eläkeläiset huhtikuun kuntavaalien alla. Vaalit ajoittuvat äänestäjien poliittisen muistivyöhykkeen sisäpuolelle. Eläkeläisten on hyvä muistaa ettei ole järkeä äänestää eläkeläisiin nuivasti suhtautuvia edustajia kuntienkaan päättäviin elimiin.
Eläkkeensaajien kannalta on kuitenkin tärkeintä, että me emme voi hyväksyä eläkkeidemme ostovoiman jatkuvaa heikentämistä ”taitetun indeksin” kaltaisella keinotekoisella menetelmällä. Myöskään vuotta 2017 koskevassa budjettiesityksessä luvattu palkansaajia ja eläkeläisiä koskeva veronalennus ei millään tavoin lievennä eikä poista ”taitetun indeksin” aiheuttamaa perusepäkohtaa, joka on eläkkeiden ostovoiman jatkuva heikentyminen palkkakehitykseen verrattuna. Maan hallitus ja muut nykytilan säilyttämistä kannattavat tahot tulevat ilmeisesti yhtenä perustelunaan väittämään, että budjetissa luvattu veroale on jo ratkaissut ”taitetun” ongelman, mutta todellisuudessa näin ei ole.

Seppo Ruotsalainen

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva sosiaaliturvan erikoistutkija (Kela). Hän on myös Kssry:n jäsen
Comments